Saundista vastaavat Spittin’ Fiyah Sound sekä Riku&Rölli/Kuopionniemi

Ilmainen sisäänpääsy! Osoite: Helsinginkatu 15

Päihteet, kuten kaikki mukavat asiat elämässä, muodostuvat ongelmaksi, kun satunnainen käyttö muuttuu riippuvuudeksi ja pienet kerta-annokset kasvavat suurempiin mittasuhteisiin. Nykyisin laittomat päihteet eivät ole tästä mitenkään poikkeus. “Huumeongelman” suurimmaksi syyksi väitän nykyistä kieltolakia. Alkoholin kieltolain tavoin nykyinen lainsäädäntö ajaa mietojen päihteiden käyttäjät kovien aineiden piiriin ja toisaalta leimaa täysin tavallisia ihmisiä rikollisiksi.

Kieroutunut huumepropaganda alkaa jo koulun penkiltä. Lapsille opetetaan, kuinka tietyt päihdeaineet (alkoholi ja nikotiini), ovat alaikäisten käsissä vaarallisia, mutta aikuisena ihminen usein ymmärtää rajansa ja osaa käyttää näitä sallittuja päihteitä kohtuudella. Kannabis sen sijaan niputetaan samaan sarjaan kovien, suonensisäisten myrkkyjen kanssa, eikä mietojen ”huumeiden” kohdalla tunneta sanaa ”kohtuukäyttö”.

Nykyisen kieltolain taustalla ei ole aito huoli ihmisten terveydestä. Syyt ovat poliittisia. Kannanotto nykyistä päihdepolitiikkaa vastaan tulkitaan mediassa kaikkien huumeiden kannattamisena ja niiden käyttöön yllyttämisenä. Tämän sai viimeiseksi kokea Osmo Soininvaara, joka kirjoitti blogissaan aiheesa :

”Nollatoleranssi on hyvää huumepolitiikkaa, jos se toimii kunnolla, mutta jos se ei toimi, se vain pahentaa tilannetta. Kun viranomaiset pitävät amatöörit poissa markkinoilta, kunnon ammattilaisten voitot kasvavat ja huumebisnes kukoistaa vain entistä enemmän. Tämä on nyt kokeiltu liki neljäkymmentä vuotta. Voisi uskoa vähemmälläkin. Ei toimi. ”

Omasta mielestäni on aika lopettaa mietojen päihteiden käytöstä sekä pienten määrien hallussapidosta rankaiseminen. Tämän jälkeen voitaisiin myös aloittaa todellisiin faktoihin perustuva päihdevalistus joka varmasti osaltaan ohjaisi suomalaisia kohti terveempää päihdekulttuuria.

Toivon, että laittomien päihteiden ympärillä leijuva pelko ja paranoia väistyisivät, jotta todellinen keskustelu voitaisiin aloittaa.

Väkivallantekojen sijaan julkisessa keskustelussa tulisi Hemmingin mukaan keskittyä enemmän esimerkiksi Kokoomuksen puoluekokoukseen iskeneeseen Greenpeaceen. Greenpeacen aktivistit keskeyttivät kesäkuussa kyseisen kokouksen muutamaksi sekunniksi paljastamalla tapahtumaan salakuljettaneensa banderollit. Täysin rauhallisessa, äänettömässä ja väkivallattomassa mielenilmauksessa toimineet aktivistit Hemming tuomitsi terroristeiksi.

Kokoomuslaisen aivopierun koko kauheudessaan voittekin katsoa YouTubesta:

Ja tässä “terroristit”, joita Hemming pitää alle 1-vuotiaan lapsen kaasuttajia vaarallisempina:

Kaksi viikkoa sitten, 3.7, uusnatsit hyökkäsivät seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustaneen Helsinki Pride-mielenosoituskulkueen kimppuun. Iskussa loukkaantui yli 30 ihmistä, joista nuorin oli alle vuoden vanha lapsi. Muutamaa päivää myöhemmin Helsingin Setan toimiston ikkunat kivitettiin rikki ja oveen maalattiin hakaristi. Natsien kanssa homofobiseen yhteisrintamaan liittyivät kristillisdemokraatit, jotka syyttivät iskusta Suomen ”arvoliberaalia kehitystä”, sekä perussuomalaiset, jotka rinnastivat fasistien väkivallan sekä väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden.

Perussuomalaisten kannatus on noussut, ja puoluetta äänestäisi tuoreen kyselyn mukaan hieman yli 10 prosenttia vastanneista. Vihreiden kannatus laski yhdeksään ja puoleen prosenttiyksikköön, eikä vasemmiston syöksylaskulle näy loppua.

Persut ovat iskeneet kultasuoneen. Lama sekä ihmisten turhautuminen itseriittoiseen poliittiseen eliittiin purkautuvat arvojen kovenemisena ja väkivaltana. Herroja kumartelematon oikeistopopulismi on aina ollut suosituinta taloudellisten alamäkien aikaan. Suuret puolueet eivät ole tästä hirveästi huolestuneet. Päinvastoin – perussuomalaisten kannatuksen noustessa ne apinoivat ”maahanmuuttokriittistä” retoriikkaa omiin ohjelmiinsa ja yrittävät parhaansa mukaan kalastella ääniä kyrpiintyneiltä kansalaisilta.

Kaiken tämän keskellä olen kuullut hyvin synkkiä lausahduksia ihmisiltä ympärilläni. Usko Suomeen ja suomalaisiin tuntuu entisestäänkin sukeltaneen. Järjestelmässä, jossa enemmistön mielipide painaa eniten, on pelottavaa nähdä täysin vastakkaisen ideologian nousevan jyrkkään kasvuun. Tämä pelko on ymmärrettävää, mutta siitä huolimatta hyvin vaarallista.  Jos vain luotetaan siihen, että ihmiset ottavat vapauden, veljeyden ja tasa-arvon itsestäänselvyyksinä, ei parane ihmetellä äänekkäämpien konservatiivien kerätessä kansansuosiota. Ratkaisun luulisi olevan ilmiselvä: meidän on pidettävä enemmän meteliä!

Kuten tunnetussa tieteiselokuvassa hyvin muotoiltiin: ”Sinä päivänä kun lakkaamme uskomasta demokratiaan, menetämme sen.” Ratkaisu äärioikeiston nujertamiseksi ei ole kansanvallan kaventaminen, vaan sen vahvistaminen. Suvaitsemattomuus kumpuaa turhautumisesta omaan voimattomuuteen. Jos jokaisella kansalaisella olisi hallussaan toimivat demokraattiset työkalut, ja liberaali vasemmisto onnistuisi perustelemaan arvonsa selvästi jokaiselle suomalaiselle, meillä ei olisi mitään pelättävää.

Sitä odotellessa toivon, että fasistien väkivalta ei provosoisi mitään suurempaa sodankäyntiä ääripäiden välillä. Silmä silmästä tekee maailmasta sokean. Me emme ole sokeita, ja voimme yhä auttaa oikeistopopulismista lumoutuneet 10 prosenttia näkemään.

Myös Ruotsissa on kuitenkin vielä ihmisiä, jotka uskovat demokratiaan, vaaleihin ja tasa-arvoon. Tukholman kaupungin järjestäessä häiden alla ”Love Stockholm 2010”-nimisen tapahtuman, kokoontuvat Euroopan tasavaltalaiset järjestöt useista eri kuningaskunnista edistämään kansanvaltaisuutta ”Love Republican 2010”-nimiseen, edellisen tapahtuman kanssa päällekäin järjestettäviin karkeloihin.

Kuningasmielisten tavoin myös Kokoomuksen puoluejohdolla tuntuu olevan hankaluuksia totuttautua demokratian pelisääntöihin. Vanhan monarkistipuolueen puoluekokouksen viime viikonloppuna päätettyä pakkoruotsin korvaamisesta vapaasti valittavalla toisella kielellä, kiirehti puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoittamaan, ettei aio viedä päätöstä eteenpäin eikä edes koe puoluekokouksen kannan edustavan puolueen linjaa. Katainen perusteli puoluekokouksen jyräämistä sillä, että puoluekokous oli aikaisemmin hylännyt useampia, sisällöltään jyrkempiä aiheeseen liittyviä aloitteita.

Kataisen demokratiakäsitys on pahasti kieroutunut. Aloite ei vaadi mitään ”tulkintaa”, toisin kuin Katainen väittää. Puoluekokouksen yksittäistä päätöstä ei voi kumota vetoamalla toiseen äänestykseen. Jos yhteiskunta muuten toimisi kuten Kataisen fantasioima demokratiaton puoluekokous, voisi lakialoitteen kumota viittaamalla jo olemassaoleviin säädöksiin (näinhän tietysti tehdään jo – turkistarhausta ei voida kieltää, koska se on laillinen elinkeino…). Todelliset syyt kokoomuspoliitikoille kiemurrella päätöksen edessä ovat RKP:n tuen takaaminen sekä yleisesti arkojen aiheiden välttely vaalien alla.

Ainoa ilonaihe löytyy siitä, ettei Katainen ole omien tietojeni mukaan ainakaan vielä ehtinyt kumota Kokoomuksen puoluekokouksen toista edistyksellistä päätöstä liittyen koulujen uskonnonopetukseen. Vihreiden tavoin nyt myös porvarit ovat ajamassa yhtä yhteistä katsomusainetta joka korvaisi eristävän ja eriarvoistavan ”oman” uskonnon opetuksen. Kuten RKP edelliseen aloitteeseen, on KD luonnollisesti uskonnonopetusaloitteelle ärähtänyt todeten, että Kokoomus on nyt hylännyt vanhan mottonsa, ”koti, uskonto, isänmaa”. Tästä en osaa itse olla kovin surullinen.

Kansanvaltaan ei tule suhtautua itsestäänselvyytenä. Demokratia edellyttää aktiivisuutta ja sen puolesta tulee taistella. Myös muiden puolueiden tulee visusti varoa puoluekokouksen muuttumista pelkäksi kumileimasimeksi puoluehallituksen pienessä piirissä tehdyille päätöksille. Puolue on kansanliike, ei yritys tai banaanivaltio.

Jos kansa saisi päättää, ei mitään edistystä tapahtuisi.

Tämä on surullisen yleinen mielipide suorasta demokratiasta puoluepolitiikan parissa toimivilla. Jos nykyinen järjestelmä on itselle hyvin tuttu, saattaa helposti tyrmätä uudistusmielisten puheet utopistisina. Tälläisillä kommenteilla he kuitenkin murtavat pohjaa kaikelta demokratialta, niin suoralta kuin välilliseltä.

Kansanvalta on luottamusta ihmiseen ja siihen, että jos ihmiselle annetaan työkalut rakentaa omaa tulevaisuuttaan, hän käyttää niitä parhaansa mukaan. Ei voi olettaa, että ihminen olisi kiinnostunut asioista, joihin hän ei voi itse vaikuttaa. Luottamuspula politiikkaan on luonnollinen seuraus ihmisten heräämisestä omiin demokraattisiin oikeuksiinsa.

Kyynisten ja uskonsa ihmisyyteen menettäneiden puolueiden rinnalla meillä on onneksi Vihreät, jotka vaativat kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten käyttöönottoa, hallinnon kaikilla tasoilla. Jotta äänestyksillä olisi mitään virkaa, tulisi näiden luonnollisesti olla sitovia.

Meidän tulee siirtyä välillisestä osallistuvaan demokratiaan, jossa kansan ja päättäjien välinen kuilu on täytetty suoralla demokratialla. Vain kansalaisilta saatu oikeutus voi pelastaa suomalaisen politiikan sen nykyiseltä uskottavuuskriisiltä.

Lainatakseni poliittisen ohjelman luonnosta; Ihmiset viihtyvät elämässään, jos saavat rakentaa sen itse.”

Vihreiden puoluekokouksessa Turussa 23. toukokuuta 2010

Valko-Venäjällä vuodesta 1994 valtaa pitänyt Aljaksandr Lukašenko hallitsee mantereen viimeistä diktatuuria. Viiksineen ja univormuineen presidentti tuo mieleen muutamat muut viime vuosisadan yksinvaltiaat. Yhteneväisyydet eivät kuitenkaan valitettavasti lopu ulkonäköön. HS kertoi tänään Valko-Venäjän pidättäneen useita hallitusta kritisoineita kirjailijoita. Pidätettyjen joukossa on Vladimir Nekljajev, Suomessa turvakaupunkikirjailijana asunut Valko-Venäjän Pen-klubin puheenjohtaja.

Tämä on vain jatkoa pitkälle listalle Valko-Venäjän hallinnon ihmisoikeusrikoksista. Maassa on viimeisenä eurooppalaisena maana käytössä kuolemanrangaistus myös rauhan aikana. Sananvapaus on olematonta KGB:n pelotellessa erimieliset hiljaisiksi eikä vaaleja voi hyvällä tahdollakaan kutsua vapaiksi. Pidätetty kirjailija Nekljajev epäili jo 2003, etteivät valkovenäläiset enää jaksa nousta vastarintaan totalitaarista johtoa vastaan: ”Kymmenen vuotta. Eivät ihmiset enää jaksa. Kaikki ovat jo marssineet kenkänsä linttaan niin monissa mielenosoituksissa, joista ei seurannut mitään.”

Vaikka eurooppalaiset poliitikot ovat Alexander Stubbia myöten kiitelleet Valko-Venäjän ”kehitystä”, todistavat toisinajattelijoiden pidätykset, ettei Euroopan viimeinen diktatuuri ole muuttanut tapojaan.

www.ydinvoima.fi

Tule mukaan ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen huomenna 8. toukokuuta klo. 12.00! Paikka: Rautatientori, Helsinki

Vaaleissa ennenkin ehdolla olleita hyviä konkariehdokkaita nimettiin monta, joista haluaisin tässä yhteydessä erityisesti mainostaa Nuhevin puheenjohtajaa Verna Castréniä, kaupunginvaltuutettu Emma Karia sekä “Suuressa Maahanmuuttokeskustelussa” kunnostautunutta Husein Muhammedia. Muita nimettyjä olivat

Anni Sinnemäki, Outi Alanko-Kahiluoto, Johanna Sumuvuori, Mari Puoskari, Sirkku Ingervo, Tuuli Kousa, Sanna Vesikansa, Anna Moring ja Marko Kosunen.

Valituksi tuli myös allekirjoittanut – kiitän kaikkia saamastani tuesta ja luottamuksesta! Vaaliteemojani tulen valaisemaan myöhemmin kevään aikana. Tärkeimpänä yksittäisenä kysymyksenä tulee nyt ja aina pysymään suoran demokratian ja todellisen kansanvallan lisääminen. Vegaanina ja pasifistina itselleni tärkeitä aiheita ovat myös eläinten oikeudet ja asevelvollisuus.

Nyt alkaa kampanjan suunnittelu jotta kesällä saataisiin meininki kunnolla käyntiin. Kokoamme tukiryhmää osallistumaan kampanjan toteutukseen, mm. nettisivu- ja muiden “erikoistaitojen” osaajia kaivataan. Jos yhtäänkään kiinnostaisi lähteä mukaan, pistä mailia osoitteeseen henrik.jaakkola (ät) vihreat.fi .